Tuunaaja vauhdissa

Olin viikonloppuna huisin reipas ihmistaimi (eiks oo kamala sana? Menee samaan oksetusrefleksien sanakirjaan ku etupylly, kyykkyvatkaus ja makustaminen. Anyway...) ja modasin keittiön tuolit säädyllisen näkösiks. Koska miul oli viikonloppuna suloisen yksinäistä, kamera kulki ranteessa aikalailla koko ajan. Päätinpä sitte kuvata tänkin suuren sisustuksenmuutosprosessin vaihe vaiheelta läpi. Tästä ei oo mitään hyötyy kellekkään, mut ainaki miu surkuhupaisille remppareiskan taidoille voi nauraa ja kuvissa esiintyy paljon söpöjä kissoja.

Tuolit löyti äiti yheltä Vuoksenniskan kirppikseltä. Pyörittiin molemmat ympäri puotia, mut enhän mie koskaan huomaa kaikkien löytöjen ja "löytöjen" seasta mitää käytännöllistä saati tarpeellista. Niiku esimerkiksi 10e/kpl olevii hyväkuntosii tuoleja. Musta on tottakai ainut oikee, pirteä ja ilonen väri maailmassa (pinkin lisäks), joten maaleille ei tarvinnu tehä mitään. Istuinkangas taasen sai 90-lukua huutavat kylmät väreet juoksemaan pitki selkää :D

Tässä siis lähtötilanne. Mie ihan oikeesti yritin saaha hätisteltyy kissiäisiä pois, mut heti ku vähänki käänsin selkäni ni hyö tuli takas. (Huomatkaa Lucifer. Lusista ei saa ikinä kunnollisii kuvia, mut hää tykkää photobombata toisia. Mamman kulta.) Ihan kamala tuo kangas.

Istuinosa irti ja amispatentilla repimään vanhaa kangasta pois. En ymmärrä miten mie sain tässä kohtaa iskettyy yhen vääntyneen niitin peukusta läpi, mut... (Ei siis mitenkään syvälle, onneks. Ei tullu ees verta.) Vanhat pehmusteetkin oli aika huonossa kunnossa, mut en ollu osannu varautuu siihen enkä halunnu jättää tuoleja ilman pehmustetta (ja koska kaikki aloitettu pitää saaha loppuun äkkiä heti nyt), tungin ne säälimättä takasin.

Vaarallisin vaihe: Satu ja niittipyssy. Miulla ei oo hirveesti voimaa käsissä ja sain melkee pomppii ton päällä et se ampu niitä pirun niittejä :D

Älyttömän esteettisesti aseteltu uusi kangas. Aattelin alkujaan ottaa pinkkiä, mut sit mietin, että koska kuitenki hankin noihi viel ne päälliset ni ehkä pohjavärin kannattaa olla neutraali. Tota harmaata oli Eurokankaassa just bueno tilkku jälellä ni otinpa sitte sen.

Istuimen hakkaus takasin paikoilleen (Laku auttoi kaikella parin kilon elopainollaan)...

...ja voilá. Nyt kelpaa kuluttaa ahteriaan kahvipöydässä.

Oon tässä kuukauden sisällä tuunannu myös miun keittiötikkaat. Samalla tuli maalattuu taloyhtiön kokoushuoneen lattia pinkiks... en mie älynny aatella et spraymaali leviää ilmassa joka nurkkaan! Tikkaista en ottanu ennen-kuvaa, mut onneks se on helppo kuvailla: vaakatasot oransseja, pystypuut valkosia. Ei ihan miun värinen hökötys siis. Nykyään tikkaat näyttää syötävän ihanilta.

Väsymys alkaa taas näkyä... Itse tehdyt Ä:n pilkut lisätkööt teoksen myyntiarvoa. Loppuun vielä pari kuvaa eräästä kypsästä 20-vuotiaasta naisesta ja... jotain... kisssszzzz... *krooh*

- Satu

Kiitos, äiti. Oli kuulemma nii miun olonen paita et se piti miulle hankkii.