maanantai 8. heinäkuuta 2013

Lepers, Gisborne... Lepers

Ne jotka ymmärtää saa banaanin. Teillä on hyvä maku tv-sarjoissa.
Tällasen olemattoman Nottingham/Lepra-aasinsillan kautta voin kertoo, että pyörähin tänään Lappeenrannassa. Alkuperänen suunnitelma oli mennä Simon kanssa  Lpr:n uuteen Levykauppa Äxään mut eikös se olluki maanantaisin kiinni... Pyörittiin sitte ympäri keskustaa ja huomattiin mm. että Arnolds on hävinny? Jos joku tietää asiasta jotai ni paljastakoon sen heti. Tarviin miun säännöllisen annoksen tuhatkalorisia donitseja. Muuten miusta tulee laiha ja masentunu.

Harmillisista takaiskuista huolimatta onnistuin tekee muutaman kivan löydön! En kyl ees ollu tietone, että Leprassa on nykyää Glitter, mut what the hell. En valita.




Tämmösiä. Kaikki 4 Pirates -leffaa, Addams Familyn kakkoskausi, kynsiäiset, sormus ja korvikset. Oon erityisen onnellinen noista korviksista :3
Loppuun kissakuvia sekä kuva, jonka sain ottaa sillä eholla, etten laita sitä facebookiin... Kyl sitä nyt 3 vuoden seurustelun jälkee pitää olla parisuhdepaidat! :---D

- Satu






2 kommenttia:

  1. Hei Satu,

    Olen Iltalehden toimittaja ja etsin haastateltavaksi henkilöä, jolla on trikotillomania. (Mainitsit tästä jossakin aikaisemmassa postauksessa, mutta laitoin kommentin tähän uudempaan, jotta huomaat varmasti.)

    Haastattelu tehtäisiin tietenkin anonyymisti. Tavoitteena olisi valottaa, minkälaista trikotillomaanikon elämä on, miksi hän nyppii karvojaan ja miksi lopettaminen on niin mahdotonta. Olet ilmeisesti yrittänyt hakea tähän myös apua onnistumatta (?), mikä on myös kiinnostava piirre. Selvästikään mielenterveyspuoli Suomessa ei osaa hoitaa tällaista hieman harvinaisempaa vaivaa. (Toisaalta vaiva ei ehkä olekaan niin harvinainen, ihmiset eivät vain uskalla tulla esiin asian kanssa ja hakea hoitoa.)

    Oma taustani tähän juttuun on se, että olen myös itse kärsinyt, tosin lievästä, trikotillomaniasta. Yhteen aikaan minulla ei ollut lainkaan silmäripsiä eikä kulmakarvoja, mutta hiuksiani en ole koskaan nyppinyt. Nykyään sorrun toisinaan, mutta onnistun lopettamaan ennen kuin kaikki karvat ovat lähteneet.

    Jos voisit harkita tällaista haastattelua, se olisi hienoa. Uskon, että vaiva on yleisempi, kuin mitä tiedetään, ja siksi tästä olisi tärkeää puhua julkisuudessa. Lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen annu.laine@ilmedia.fi, jos voisit suostua nimettömään haastatteluun.

    Ystävällisin terveisin Annu

    VastaaPoista