sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Iloa ja surua vuonna 2012.

Nii-i, siinä se vuos 2012 hurahti. Vähän liian nopeesti, vähän liikaa kokemusrikkautta ja viisautta mukanaan.
Jos kuitenkin iloset asiat ensin ?

1. Menin kihloihin 27.12.2012 ♥
2. Perheen kanssa aikaa vietetty enemmän ku muutamaan vuoteen, rakastin ♥ Joulu oli nyt varsinkin paras ♥ Vietin taas kerran veljentytön kanssa hauskaa aikaa koko Joulun, tuossa on uusimmat kuvat tytöstä.


3. Muutin omaan yhteiseen kotiin kullan kanssa.
4. Otettiin yhteinen lapsi, Luna, meille.


5. Oon saanu yhtä paljon, ku menettänykki. Oli kyse ystävistä tai mistä tahansa.
6. Pääsin opiskelemaan alalle mistä tykkään ja meil on paras koulu ikinä.

7. Miun ja äitin välit on parantunu reippaasti ♥
8. Miun itseluottamus ja kaikki on parantunu nyt vuoden aikana, ja oon oikeesti ihan tyytyväinen itteeni ja elämääni.

On muuten helvetin törkee kuva, toi rippikuva ! :D
Oon ihan sika lihava :D
9. Opin tän vuoden aikana, että selviän mistä ja miltä tahansa - paitsi kuolemalta :)
10. Oon onnellisempi ku moneen aikasempaan vuoteen, vaikka koskaan ei voi itkulta säästyä :)


Ja tämän vuoden ainut huono, surullinen ja ikävä asia on, että vanharouva Nöpö tekee kuolemaa.

Vanhaa ja uutta kuvaa.
Nöpö tuli meille, ku mie olin 5-6-vuotias ja nöpö oli miun kanssa samaa ikäluokaa, saatiin Nöpö koska sen edellinen perhe oli allerginen ja se oltiin viemässä lopetettavaks. Eläinlääkäri kuitenkin soitti meille ja sano, ettei halua antaa terveelle ja nuorelle kissalle piikkiä, ni jos meille kelpais. Tottakai meille kelpas lemmikki :) Nykyään sekin jo lähempänä 20-vuotta vetelee ja ihmisen iässä reilua 90 vuotta, joten kunnioitettava vanha ikä.
Ollaan nöpön kanssa koettu jos jonkinmoista tän elämän aikana, ja joka yö se aina siihen asti kunnes muutin pois kotoa on nukkunu miun vieressä. Nyttenki se on muutaman yön ollu miun vieressä ja antanu hellyyttä yhtälailla, kun mie hänelle.
Elämän aikana on sattunu ja tapahtunu, mut onnellisesti ollaan yhessä jatkettu matkaa eteenpäin. Nyt kuitenkin vedellään aika lailla viimesiä, ja miusta tuntuu, että parin päivän sisällä meiän yli 10 vuoden ystävyys on tämän maan päällä päättymässä ja Nöpö pääsee kissanpäiville parempaan paikkaan :)
On tässä jo tultu itkettyä ja itken vielä lisää, tiiän kyllä. En tuu ikinä unohtamaan Nöpöä, eikä parempaa kissaa löydy. Kiitos kun oot ollu vierellä aina ja kasvanu miun kanssa isoks :)
Mie rakastan siuta aina ♥

- Salla ♥

tiistai 11. joulukuuta 2012

Show must go on.

5.12. oli päivä joka pisti oikeesti miettimään. Miten lyhyt elämä voi olla, ja että se aina ottaa ne ensiks, ketkä ei oo ikinä tehny mitään pahaa..
4.12 meidän koulumme oppilas menehtyi. 18-vuotias. Muistotilaisuudessa ( 5.12 ), ko tuon sain kuulla ni pisti kyllä hiukkasen miettimään, vaikka se on aina ollu itsestäänselvyys ettei koskaa voi tietää mitä tapahtuu. Ja ihan kelle vaan voi sattua ja tapahtua, iskeä sairaus tai jotain, mut.. Kaikista pahinta ehkä täs on se, kun tiedostaa, että toinen on kuitenkin HYVÄ ihminen.. Varmasti koskaa tehny mitään sellasta, mitä ite on joskus tehny.
Okei, jotkut aattelee, että " vittuako surkuttelet, ko et ees tuntenu sitä ! " Joo, en tuntenu. Tiesin kuitenki, ja olihan hän meidän koulukaveri kuitenki. Ja kyl nyt sen verran ainaki on juteltu, että on sanottu muutamaan kertaa heipat toisillemme ja voi .. Hää aina piti ovee auki miulle tai meille muille, jos mentii samalla ovenavauksella :)
R.I.P Toivo ♥


( 5.12. pojat oli päättäny ottaa myös kuppia ja nyt miulla on kameralla todisteita ja kaikkea, eli toisinsanoen oon aika monen niskanpäällä, koska miulla on kiristysmahollisuus :3 I love myself ♥ )

Perjantaina 7.12 pamahin kipeeks. Sillo pe, ni aamulla alko vähä kurkkuu koskee ja sen jälkee tunnin-kahen tunnin välei alko tulee lisää oireita ja nyt miulla on sitten saikkua 13. päivää asti, että kiva. Ja jos tapahtuu sillein, et kuume nyt yhtäkkiä taas nousee jne, ni takasi teekoosee, koska sitte miulla on joku jälkitauti jostai ja ää voin kuolla ja kaikkee :D Näin se akka siellä pelotteli miuta, mut katotaa vaa, ni en kuole, eikä maailmanloppua tule.
Siinä teille muutamille paskoille kyttääjille, kenen tiiän kyttäävän tätä blogia ( En todellakaan tarkota ketään teistä lukijoista :o ). Älkää rumat pienet ja isot huoliko, en tuu vielä hetkeen kuolemaan, vaikka sitä ei voi tietääkään ni tiiän sen silti :)


Ja vihdoin ja viimein tänään 11.12..
Reippaana tyttönä lääkärin jälkeen kävin kaupassa ja ostin itelleni hitosti omenoita ja klementtiini/mandariineja ja kaikkea ja kiskon nytten kauheeta vitamiinipommia täällä, että jos tervehtyisin vaikka heti, ni pääsisin kouluunki joskus.
Kuitenkin, koska oon jälleen yksin kotona niin iltaani viihdyttävät uusin cosmo ( sekä lokakuun, kuulu samaa pakettii ), hiukka limukkaa ja kisu tieten.
Eikä unoheta miun suurinta .. mm ruokaleipärakkautta.. Ruoka -> Leipä -> PORKKANA MUHKUT !!
Ja ihhihhii, ihkutan, mutku äiti soitti miulle <3



Rakkaudella, salma.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

"Uskovaiset" teinit, tuliaisia kaukomailta sekä joululahjatoivomus

MINUA VITUTTAA, OSA 876458688909
...ainakin Imatran suunnalla, varmaan muuallakin, yleistyvä ''tosiuskovaisten'' seurakuntanuorten yhteisö. Sitä kuulutetaan kovaan ääneen, että kristinusko tms. on mun juttu ja Jumalat sun muut lähellä sydäntä. Okei, ei siinä tietenkään mitään jos oikeasti ollaan sitä mieltä, mutta homma muuttuu ällöttäväks sillon kun näistä huomaa, että tämmönen uskonnollisuuden mainostaminen onkin vaan osa oman identiteetin rakentamista vailla mitään todellisuuspohjaa. Helvetti, sanonpa vaan, että jopa miulle, joka uskon pääasiassa luonnonhenkiin, Jeesus on läheisempi ku suurimmalle osalle näistä ihmisistä.
Jos työ "uskovaiset" oisitte oikeesti uskovaisia, ni varmaan käyttäytyisitte vähän eri tavalla? Esimerkkinä nimeltä mainitsematon pariskunta muutaman vuoden takaa, jotka seisoivat näkyvästi kristillisyyden takana, ja juoksivat vieraissa minkä kerkesivät. Miun tietääkseni Raamatussa on muutama tällaisen käytöksen tuomitseva kohta..? Ehkä työ aivottomat yhteiskuntajätteet  fiksut ja muita kunnollisemmat nuoret oikeesti aattelette, että nii pitkää ku työ uskotte sen valitsemanne jumaluuden olemassaoloon ni kaikki on hyväksyttyä? Että eihän uskontoon voi sisältyy mitään rajoitteita tai noudatettavia elämänohjeita?

Haistakaa vittu!  Ootte ihan saatanan ärsyttäviä! Ootte täydellinen esimerkki tekopyhyydestä! Ihan tosi, teidän suurimpia tavoitteitahan on päästä taivaaseen kun kuolette ja sitä ennen elää mahdollisimman hyvää elämää? Mitenköhän miusta tuntuu, teidän touhuja sivusilmällä seuranneena, että mie oon meistä se, joka ennemmin vie roskan roskiin kun heittää tienvarteen? Antaa rahaa kehitysmaille kuin valittaa, miten apu ei kuitenkaan tavoita sitä tarvitsevia ja haukkuu kaikki keräykset huijaukseksi? Haistakaa uudestaan!

Ja sitten miun ystävä, joka on julkisesti ateisti, mutta luonteeltaan supersosiaalinen ja muutenkin esimerkillinen opastamaan nuorempia, ei pääse isoseksi rippileirille, koska nämä tosiuskovaiset vetäisivät palkokasvit sieraimiinsa ja menivät ''esittämään huolensa'' tämän henkilön soveltuvuudesta isoseksi seurakunnan johdolle. Sittemmin ystäväni savustettiinkin pois seurakunnan ympyröistä.

En jaksa ymmärtää teitä. Ootte ihmisryhmä, jonka edustajalle voisin pimeellä kujalla kohdatessani työntää aamuntähden poikittain takamukseen. Ei muuta.






Sitte vähä kevyempää luettavaa! Henniina oli lomareissulla ja kotiutui jokin aika sitten. Hää toi miulle aivan ihanii tuliaisia!




Kuppikakkurasia, Freddy -avaimenperä ja Hello Kitty -suuspraymakunystyröidentappajajuttu. Tuo Freddy on nii söpö! Kiitos Henu :3 

Lopuksi pieni tiedotus ihmisille, jotka mahollisesti on aatellu hankkii miulle joululahjan: miulla on jo hitosti tavaraa. Jos joku haluu antaa miulle ihanan joululahjan, anna miulle vihreä lahja olemalla luonnonsuojelusenkeli. Tästä linkistä linkistä pääsee Suomen Luonnonsuojeluliiton lahjoitussivulle, jossa saa vapaasti valita tuettavan kohteen. Lahjoituksen jälkeen sivuilta pystyy tulostaa joulukortin, missä kertoo lahjoituksestaan. Suosittelen tätä myös kaikille, jotka ei oo keksiny mitään lahjaa läheisilleen tai vaikka olisikin keksinyt. Kannattaa muistaa, että pienikin lahjoitus on suuri apu! 


- Satu

PS. Luonnonsuojelu on tosi tärkeä asia. Luonto ei tarvitse meitä, mutta myö tarvitaan luontoa. Joten tee ees kerran elämäsi aikana jotain merkittävää, tauno, ja anna lahjoitus.  Myös norpat, jokiravut ja taimenet ansaitsevat jouluna lahjan.