Onnellinen päivä.

Tää on ollu ihan paras päivä ikinä !
Oon hymyilly ilman mitään syytä ja miuta on sen takia pidetty ihan outona, mutten voi sille mitään :)
Mutta pointti nyt oli se, että tykkään tästä päivästä tosi paljon, enkä halua että tää tunne lähtee ikinä pois miun sydämestä :) <3

Okei, en kestä tota kuraa. Oli vaa pakko päästä kokeileen, et mitä tuostaki tulee :D Siis gifien tekemisestä, ja tulin tulokseen, ettei lasta eikä paskaakaa :D 

Meiän Luna on kasvanu ihan älyttömästi, en kestä. Ja miun oli pakko kokeilla, että mahtuuko sen pentuvaljaat vielä päälle ja mahtu :D Ei uskois.
Eikä se enää tykkää olla linssiludena, niiku sillon pikkusena, nytten se juoksee kameraa karkuu melkei heti, ku kuulee että sitä kaivetaan esille :c

Ja saan hiukset ponnarille nykyään ja ihh.. Kohta miulla on pitkät ja kauniit hiukset <3 Ja tähän joku vammakuva alle ;)

Ihh, jos sitä kömpis kullan kainaloon kattomaan leffaa :3 <3
Hei hei !

Itku pitkästä ilosta ( 5.1.2013 )

Nyt istun junassa kohti toista kotia. Itku silmissä sanoin, että nähdään taas Imatralle, äidilleni ja muille. Rakkaalle lapsuudenystävälleni sanoin hyvästit..
Noh, nyt on suunta lapsuudesta takaisin tulevaan aikuisuuteen, kokemaan lisää tarinoita kerrottavaksi lapsille ja lapsenlapsille..

 Tässä kuitenkin kävin miettimään kyyneleitä pyyhkiessäni ja muilta piilotellessa, että miksi itkeminen on niin.. Häpeällistä ?
En ymmärrä, miksi itkua pitää pyydellä anteeksi tai alkaa siihen, mitä itse teen "Yyh, oon kauhee pentu ku itken ! " ? Eikö aikuisilla saisi olla tunteita ja kuka sen edes määräsi, että itkeminen on lasten juttu ?
 Itkeminen on hyvästä, sillä sehän kertoo, että tunnet jotain. Itse tunnen vieläkin suunnatonta ikävää äitiäni kohtaan, vaikka jo piakkoin lain mukaan aikuinen ja asun omillani. Sekin itku, jota täällä junassa tirautin kasvojani piillotellen johtui siitä, että tiedän sen jo nyt, ettemme näe taaskaan hetkeen, ettemme tule olemaan taas pitkään aikaan pahemmin tekemisissä. Aina voi soitella, mutta se ei riitä :/ Ei varsinkaan nyt kun olen ymmärtänyt sen, että hän on yksi elämäni tärkein ihminen.. Ja vaikken sitä vielä ole ääneen sanonut, rakastan häntä :) <3

Se, että itket on täysin inhimillista ja jokainen tekee sitä joskus. Miksi siis ajatellaan, että se on noloa ?
Onko se sitä, että se on niin henkilökohtaista vai sitä, mihin itse uskon ja mitä ihmiset on pelännyt aina - eli se, että mitä muut ajattelevat kun näkevät, kuulevat tai huomaavat ylipäätään ?
Todennäköisesti jälkimmäinen on totta. Ihan vain, koska nykypäivän yhteiskunta tuntuu kieltävän tietynlaisen "heikkouden" näyttämisen. Ja vaikka koko aika tekopyhästi huudetaan, että ole oma itsesi, silti vaaditaan hiljentymään ja pysymään massassa. Ja itkeminen, täysin luonnollinen ja inhimillinen asia, joka jokaiselle pitäisi sallia, kuuluu niihin hiljennettyihin asioihin..
Surullista, mutta totta.

Asiasta kolmanteen.. Tämäkään junareissu ei poikkea muista. Aina on jotain noloa.
Joten pyydän anteeksi ja toivon, ettet sinä minua muutamaa vuotta vanhempi herra käynyt itkemään, kun yllätin sinut vessasta, kun et ovea ollut pistänyt lukkoon :D
Toinen pakollinen on junakuvat :D

TUO VILLAPAITA ON IHANA, RAKASTAN SITÄ ! (Seppälä, 19,95e)

Ja syy siihen, että julkaisen tämän postauksen myöhässä, on siinä, että kirjoitin postausta junassa tuolla ihanalla vanhalla romukännykälläni ja se ei suostunut julkaisemaan ja muutenkin alkoi vammaamaan jotain paskaa. Kun sitten kotiin pääsin, olin unohtanut koko postauksen, joten tässä sitä nyt ollaan ja luette näitä ajatuksiani way too late :p
 Ja näin tässä tuli myös mieleen, että ystävä jolle  hyvästit sanoin, nukkui pois sinä samana yönä..
Lepää rauhassa, Nöpö <3

Rakkaudella, Salla :)