Iloa ja surua vuonna 2012.

Nii-i, siinä se vuos 2012 hurahti. Vähän liian nopeesti, vähän liikaa kokemusrikkautta ja viisautta mukanaan.
Jos kuitenkin iloset asiat ensin ?

1. Menin kihloihin 27.12.2012 ♥
2. Perheen kanssa aikaa vietetty enemmän ku muutamaan vuoteen, rakastin ♥ Joulu oli nyt varsinkin paras ♥ Vietin taas kerran veljentytön kanssa hauskaa aikaa koko Joulun, tuossa on uusimmat kuvat tytöstä.

3. Muutin omaan yhteiseen kotiin kullan kanssa.
4. Otettiin yhteinen lapsi, Luna, meille.

5. Oon saanu yhtä paljon, ku menettänykki. Oli kyse ystävistä tai mistä tahansa.
6. Pääsin opiskelemaan alalle mistä tykkään ja meil on paras koulu ikinä.

7. Miun ja äitin välit on parantunu reippaasti ♥
8. Miun itseluottamus ja kaikki on parantunu nyt vuoden aikana, ja oon oikeesti ihan tyytyväinen itteeni ja elämääni.

On muuten helvetin törkee kuva, toi rippikuva ! :D
Oon ihan sika lihava :D

9. Opin tän vuoden aikana, että selviän mistä ja miltä tahansa - paitsi kuolemalta :)
10. Oon onnellisempi ku moneen aikasempaan vuoteen, vaikka koskaan ei voi itkulta säästyä :)

Ja tämän vuoden ainut huono, surullinen ja ikävä asia on, että vanharouva Nöpö tekee kuolemaa.

Vanhaa ja uutta kuvaa.

Nöpö tuli meille, ku mie olin 5-6-vuotias ja nöpö oli miun kanssa samaa ikäluokaa, saatiin Nöpö koska sen edellinen perhe oli allerginen ja se oltiin viemässä lopetettavaks. Eläinlääkäri kuitenkin soitti meille ja sano, ettei halua antaa terveelle ja nuorelle kissalle piikkiä, ni jos meille kelpais. Tottakai meille kelpas lemmikki :) Nykyään sekin jo lähempänä 20-vuotta vetelee ja ihmisen iässä reilua 90 vuotta, joten kunnioitettava vanha ikä.
Ollaan nöpön kanssa koettu jos jonkinmoista tän elämän aikana, ja joka yö se aina siihen asti kunnes muutin pois kotoa on nukkunu miun vieressä. Nyttenki se on muutaman yön ollu miun vieressä ja antanu hellyyttä yhtälailla, kun mie hänelle.
Elämän aikana on sattunu ja tapahtunu, mut onnellisesti ollaan yhessä jatkettu matkaa eteenpäin. Nyt kuitenkin vedellään aika lailla viimesiä, ja miusta tuntuu, että parin päivän sisällä meiän yli 10 vuoden ystävyys on tämän maan päällä päättymässä ja Nöpö pääsee kissanpäiville parempaan paikkaan :)
On tässä jo tultu itkettyä ja itken vielä lisää, tiiän kyllä. En tuu ikinä unohtamaan Nöpöä, eikä parempaa kissaa löydy. Kiitos kun oot ollu vierellä aina ja kasvanu miun kanssa isoks :)
Mie rakastan siuta aina ♥

- Salla ♥

Show must go on.

5.12. oli päivä joka pisti oikeesti miettimään. Miten lyhyt elämä voi olla, ja että se aina ottaa ne ensiks, ketkä ei oo ikinä tehny mitään pahaa..
4.12 meidän koulumme oppilas menehtyi. 18-vuotias. Muistotilaisuudessa ( 5.12 ), ko tuon sain kuulla ni pisti kyllä hiukkasen miettimään, vaikka se on aina ollu itsestäänselvyys ettei koskaa voi tietää mitä tapahtuu. Ja ihan kelle vaan voi sattua ja tapahtua, iskeä sairaus tai jotain, mut.. Kaikista pahinta ehkä täs on se, kun tiedostaa, että toinen on kuitenkin HYVÄ ihminen.. Varmasti koskaa tehny mitään sellasta, mitä ite on joskus tehny.
Okei, jotkut aattelee, että " vittuako surkuttelet, ko et ees tuntenu sitä ! " Joo, en tuntenu. Tiesin kuitenki, ja olihan hän meidän koulukaveri kuitenki. Ja kyl nyt sen verran ainaki on juteltu, että on sanottu muutamaan kertaa heipat toisillemme ja voi .. Hää aina piti ovee auki miulle tai meille muille, jos mentii samalla ovenavauksella :)
R.I.P Toivo ♥

( 5.12. pojat oli päättäny ottaa myös kuppia ja nyt miulla on kameralla todisteita ja kaikkea, eli toisinsanoen oon aika monen niskanpäällä, koska miulla on kiristysmahollisuus :3 I love myself ♥ )

Perjantaina 7.12 pamahin kipeeks. Sillo pe, ni aamulla alko vähä kurkkuu koskee ja sen jälkee tunnin-kahen tunnin välei alko tulee lisää oireita ja nyt miulla on sitten saikkua 13. päivää asti, että kiva. Ja jos tapahtuu sillein, et kuume nyt yhtäkkiä taas nousee jne, ni takasi teekoosee, koska sitte miulla on joku jälkitauti jostai ja ää voin kuolla ja kaikkee :D Näin se akka siellä pelotteli miuta, mut katotaa vaa, ni en kuole, eikä maailmanloppua tule.
Siinä teille muutamille paskoille kyttääjille, kenen tiiän kyttäävän tätä blogia ( En todellakaan tarkota ketään teistä lukijoista :o ). Älkää rumat pienet ja isot huoliko, en tuu vielä hetkeen kuolemaan, vaikka sitä ei voi tietääkään ni tiiän sen silti :)

Ja vihdoin ja viimein tänään 11.12..
Reippaana tyttönä lääkärin jälkeen kävin kaupassa ja ostin itelleni hitosti omenoita ja klementtiini/mandariineja ja kaikkea ja kiskon nytten kauheeta vitamiinipommia täällä, että jos tervehtyisin vaikka heti, ni pääsisin kouluunki joskus.
Kuitenkin, koska oon jälleen yksin kotona niin iltaani viihdyttävät uusin cosmo ( sekä lokakuun, kuulu samaa pakettii ), hiukka limukkaa ja kisu tieten.
Eikä unoheta miun suurinta .. mm ruokaleipärakkautta.. Ruoka -> Leipä -> PORKKANA MUHKUT !!
Ja ihhihhii, ihkutan, mutku äiti soitti miulle <3

Rakkaudella, salma.

"Uskovaiset" teinit, tuliaisia kaukomailta sekä joululahjatoivomus

MINUA VITUTTAA, OSA 876458688909
...ainakin Imatran suunnalla, varmaan muuallakin, yleistyvä ''tosiuskovaisten'' seurakuntanuorten yhteisö. Sitä kuulutetaan kovaan ääneen, että kristinusko tms. on mun juttu ja Jumalat sun muut lähellä sydäntä. Okei, ei siinä tietenkään mitään jos oikeasti ollaan sitä mieltä, mutta homma muuttuu ällöttäväks sillon kun näistä huomaa, että tämmönen uskonnollisuuden mainostaminen onkin vaan osa oman identiteetin rakentamista vailla mitään todellisuuspohjaa. Helvetti, sanonpa vaan, että jopa miulle, joka uskon pääasiassa luonnonhenkiin, Jeesus on läheisempi ku suurimmalle osalle näistä ihmisistä.
Jos työ "uskovaiset" oisitte oikeesti uskovaisia, ni varmaan käyttäytyisitte vähän eri tavalla? Esimerkkinä nimeltä mainitsematon pariskunta muutaman vuoden takaa, jotka seisoivat näkyvästi kristillisyyden takana, ja juoksivat vieraissa minkä kerkesivät. Miun tietääkseni Raamatussa on muutama tällaisen käytöksen tuomitseva kohta..? Ehkä työ aivottomat yhteiskuntajätteet  fiksut ja muita kunnollisemmat nuoret oikeesti aattelette, että nii pitkää ku työ uskotte sen valitsemanne jumaluuden olemassaoloon ni kaikki on hyväksyttyä? Että eihän uskontoon voi sisältyy mitään rajoitteita tai noudatettavia elämänohjeita?

Haistakaa vittu!  Ootte ihan saatanan ärsyttäviä! Ootte täydellinen esimerkki tekopyhyydestä! Ihan tosi, teidän suurimpia tavoitteitahan on päästä taivaaseen kun kuolette ja sitä ennen elää mahdollisimman hyvää elämää? Mitenköhän miusta tuntuu, teidän touhuja sivusilmällä seuranneena, että mie oon meistä se, joka ennemmin vie roskan roskiin kun heittää tienvarteen? Antaa rahaa kehitysmaille kuin valittaa, miten apu ei kuitenkaan tavoita sitä tarvitsevia ja haukkuu kaikki keräykset huijaukseksi? Haistakaa uudestaan!

Ja sitten miun ystävä, joka on julkisesti ateisti, mutta luonteeltaan supersosiaalinen ja muutenkin esimerkillinen opastamaan nuorempia, ei pääse isoseksi rippileirille, koska nämä tosiuskovaiset vetäisivät palkokasvit sieraimiinsa ja menivät ''esittämään huolensa'' tämän henkilön soveltuvuudesta isoseksi seurakunnan johdolle. Sittemmin ystäväni savustettiinkin pois seurakunnan ympyröistä.

En jaksa ymmärtää teitä. Ootte ihmisryhmä, jonka edustajalle voisin pimeellä kujalla kohdatessani työntää aamuntähden poikittain takamukseen. Ei muuta.

Sitte vähä kevyempää luettavaa! Henniina oli lomareissulla ja kotiutui jokin aika sitten. Hää toi miulle aivan ihanii tuliaisia!

Kuppikakkurasia, Freddy -avaimenperä ja Hello Kitty -suuspraymakunystyröidentappajajuttu. Tuo Freddy on nii söpö! Kiitos Henu :3 

Lopuksi pieni tiedotus ihmisille, jotka mahollisesti on aatellu hankkii miulle joululahjan: miulla on jo hitosti tavaraa. Jos joku haluu antaa miulle ihanan joululahjan, anna miulle vihreä lahja olemalla luonnonsuojelusenkeli. Tästä linkistä linkistä pääsee Suomen Luonnonsuojeluliiton lahjoitussivulle, jossa saa vapaasti valita tuettavan kohteen. Lahjoituksen jälkeen sivuilta pystyy tulostaa joulukortin, missä kertoo lahjoituksestaan. Suosittelen tätä myös kaikille, jotka ei oo keksiny mitään lahjaa läheisilleen tai vaikka olisikin keksinyt. Kannattaa muistaa, että pienikin lahjoitus on suuri apu! 

- Satu

PS. Luonnonsuojelu on tosi tärkeä asia. Luonto ei tarvitse meitä, mutta myö tarvitaan luontoa. Joten tee ees kerran elämäsi aikana jotain merkittävää, tauno, ja anna lahjoitus.  Myös norpat, jokiravut ja taimenet ansaitsevat jouluna lahjan.

Mielipide asiaa ja Naked truth-haaste !

Postaukseen sopiva biisi:
Jukka Poika - Pläski

Eli siis selventääkseni asiaa, tämän haasteen bongasin erään listallani olevan blogista ( Myrikan luutakomero ), joka taas oli haasteen bongannut täältä ! Tässä jälkimmäisessä Leena kertoo, mistä haaste on saanut alkunsa ja miksi. Haasteen ideana on ottaa itsestään kuva luonnollisena - ilman meikkiä ja julkaista kuva blogiinsa muokkaamattomana.
Ja koska minullahan on hirveä pakkomielle kommentoida joka asiaa, kuten myös tähänkin, niin täältä tulee.

Ja jälleen mainitsen paikan, jossa opiskelen, mutta älkää pahottako mieliänne mussukat.
Eli siis, mie opiskelen alalla, jolla ainakin tullaan käyttämään TOSI paljon photaria, eikä luonnollinen kuva enää miellytä, saatika kelpaa. Ja kun koulusta pääsen töihin joskus, niin sielläkin käytetään aika paljon photaria, koska halutaan täydellisyyttä luultavasti..
Ymmärrätte mitä haen takaa ? Ette ? Hyvä.
Itsehän kannatan luonnollisuutta, en tykkää yhtään niistä mainoskuvista lehissä tai muuallakaan, missä se akka tai ukko näyttää ihan luonnottomalta, koska siltä on muokattu kaikki ! Ihan oikeesti kaikki. Nenää muokataan oikeen kokoseks, pisamat pois, maholliset rypyt pois ja jos peppu vähän roikkuu ni sitä kohotetaan. Ei se näytä enää luonnolliselta, ja jos teitä kiinnostaa noi miltä kuva on aiemmin näyttäny ja sitten miltä se näyttää muokattuna, niin tuossa teille osote mistä pääsette kyttäämään miten paljon ihminen oikeesti muuttuu - jopa huonompaakin suuntaan niissä muokkauksissa:    http://www.glennferon.com/portfolio1/index.html ( Homma siis toimii sillä idealla, että avaatte sen pikkukuvan ja siin näkyy se muokattu kuva, sitte ko viette hiiren päälle ni se muuttuu siks alkuperäseks kuvaks. Sielt löytyy muutama sellanen, mis ei paljookaa oo muokattu ja sit niitä missä on muokattu tosi reippaasti ja sen eron huomaa niiku sekunnissa. )

Kukaan ei ole täydellinen, ei tuu olemaan täydellinen, eikä todennäkösesti saakaan olla täydellinen :D
En ymmärrä, että miks sitten noihin kuviin pitää tehä ihmisestä sellanen jumalolento ? Ja sillä meinaan vaan jumalolentoa, koska miun mielestä kaikki on omalla tavallaan kauniita ja yleensä ne ketkä pääsee malleiks, ni ne myös on sillein muittenki mielestä kauniita, ni niistä pitää tehä vielä kauniimpia. Niille pitää tehä kaikki sellaset muokkaukset, että ne kuvat näyttää siltä, että se vastaa nykypäivän kauneusihannetta - mikä on sekin miun mielestä niin väärin.
Niin paljon on sairastunu nuorista ja tulee sairastumaan lisää, ku annetaan sitä väärää kuvaa siitä mikä on kaunista.

Oma mielipiteenihän on, että nuo victoria's secretin alusvaatteet on rumia tossa kuvassa ja doven mainoksessa on kauniimmat naiset, koska he eivät oo anorektisia ja koska he ovat luonnollisia. He tykkää itsestään sellaisina kun on, kerta kehtaa näyttää ne pienet lisäkilot ja hymyillä :)

Oonko kertonu miun mielipiteen selvästi ? Ehkä, toivottavasti, koska miun ajatus katkes, ku keskityin hetkeksi muuhun.

En omasta mielestäni oo mikään kaunis, mutten mikään mielettömän rumakaan. Pidän itteänu läskinä, vaikken sitä oo. Muutama hassu lisäkilo siellä sun  täällä, mille vois tehä jotain jos jaksais, mutkun ei jaksa. Huono itsetunto johtuu varmaankin vaan siitä, kun koko peruskoulun ajan miuta kiusattiin, siis ihan eskarista ysiluokalle asti. Niiku haukuttii läskiks ja kaikkea, ja sitte yleensä verhoon itteni vaatteisiin, koska miulla on paljon erilaisia arpia mistä en pahemmin ole ylpeä, tai ne lisäkilot, mitä ei oo kiva esitellä muille.

Tykästyin itseasias tähän haasteeseen ja noihin kollaasien tekoon, et otin lisää meikittömiä ilmekuvia :) Kuvia ei siis oo muokattu mitenkään, eikä meikkiä ole miulla naamassa. Pistän vaan kuvat kollaaseihin, ettei tuu älyttömän pitkää postausta.

Rakkaudella, salla ♥  Ja kannattaa käydä kattoo se yks linkki, ni ymmärrätte vähän paremmmi, et mikä on totta mainoksissaki ja mikä ei..

Lukio purkissa, itsetehtyjä suklaita ja muuta ihunaa

Iloisia huomenia!

Alkuun tunteenpurkaus:
NBDFJBGEKSHSKRUY578U32PQÅORKGIFNVHJ4EYHVIUTBVCNCBU WICURHGTBNJEKWRYTHR3IERH NMKFCN1234879+0u!!!!!!!!!!!!!!1

Oon saanu lukion pakettiin! Kolmen ja puolen vuoden paskassa rämpiminen on ohi! Eilen illalla laitoin sähköpostissa musuikinopelle viimeisin kurssityön. Sitten vedin syvään henkeä ja ihmettelin, että tässäkö tää nyt oli. Tunnen itteni niin vapaaks ja näin koko viime yön unta siitä, miten lentelin ympäri jotai pinkkiä maailmaa täysin vapaana. (Lento-unet on parhaita unia, varsinkin sillon kun pysyy ilmassa.)

Ei sillä, että tätä huikaisevaa vapaudentunnetta kamalan pitkään kestäisi. Tänään kolmelta meen tulevalle toimistolleni ja allekirjotan työsopimuksen. Selvennys: oon onnellinen, että oon löytäny työpaikan eikä miu tarvii esimerkiks huolehtii raha-asioista ja saan iha mukavaa palkkaakin, mutta oisin halunnu vaikka edes viikon loman tähän väliin. No jaa, kaikkea ei voi saada ja tosiaan oon iloinen että miulla menee näinkin hyvin.

Tossa edellisessä postauksessa mainitsin et olisin kertonut viime viikonlopusta jotain, mut se vähän niinkuin jäi. Teen sen nyt, ennen kun puskee jo seuraava viikonloppu päälle. Perjantaina sain siis aikaan seuraavia asioita: uudet verhot olkkariin sekä keittiön jouluistamista.

Kiitos Iinalle tähtilampusta!

Murjaanit esittelevät uudet verhot. Onneksi pojat oppivat äkkiä jättämään naruverhot rauhaan, kun mamma pari kertaa hirmustui...

Onhan tuo jouluistaminen vielä aika alkuvaiheessa, jos yksi lamppu asunnosta löytyy... mut kyllä tää tästä! 

Perjantai-illaksi ja yöksi menin äitille viettämään ''perheen pikkujouluja'' eli tehtiin sitä mitä aina tehdään, katotaan leffaa  ja herkutellaan. En siis valita, miusta on kiva viettää aikaa perheen kanssa ja jotenkin noita sietää paremmin, kun ei enää asu saman katon alla. Ja tottakai Hanurin näkeminen on aina ihanaa! Kuitenkin, äiti oli sitten päättänyt hommata ''pikkujoulujen'' kunniaksi miulle ja Simolle pienet lahjat. Saatiin noin nyrkin kokoset suolakivilamput, ja kun mie tarkemmin tutkin niin huomasin että hei, tän saa USB -kytkennällä koneeseen ja tää vaihtaa väriä! Rakastan miun pientä suolakiveä! (Tosin, kun luin paketista, että mm. näissä lampuissa käytetyt suolakiteet ovat peräisin alkumerestä 250 miljoonan vuoden takaa, tuli aika nuori olo... ja tottakai, kun oli suolakivestä kyse, niin miun oli pakko lipaista kyseistä murikkaa. En suosittele. Tymäkkää.)

Tässäpä tosi siisti gif miun lampusta. Oon laiska enkä jaksa kääntää kuvia ja tehä uudestaan, tää oli miun eka kokeilu väkertää minkäänlaista liikkuvaa kuvaa. Hän on niin suloinen :3
Lauantaina menin lamppuineni päivineni Iinalle. Muistin että miulla on kotona hirveä läjä suklaata kaapissa ja päätin että vien Iinan luokse suklaata, nonparelleja ja muotteja ja että nyt tehään ihan ite konvehteja. Meiän suklaista tuli hirmu söpöihania! Ja ne oli hyviä. Tai no, suklaahan on aina hyvää, mutta otetaan huomioon että mie oon sellanen ihminen joka polttaa vedenkin pohjaan ja Iina yleisesti rämäpäinen...

Meitsi hurjana kotirouvana.

Nuo strösselit maistu lakritsilta. Ei pystytty muuta kun nomnottamaan :3 

Lauantai-illaksi menin kotiin ja uskalsin elämäni ekaa kertaa käydä yksin saunassa uudessa kodissa. Oon huomannu etten kauheesti tykkää kellareista ja jotenkin jos oon yksin varsinkin saunassa, ni tuntuu että kohta joku hyökkää ku oon silmät kiinni suihkussa. Voi johtua myös siitä että miulla on superhuono näkö enkä nää ilman laseja selkeästi 20cm kauemmas.

Sunnuntain vaan koomasin kotona ja "tein äikän/biologian töitä"... No joo, sain mie ne lopulta tehtyä. Tässä on muuten miun ylppärimekko:

Oon niin ylpeä itestäni kun sain ton lukion suoritettua. Ja voi, eilen kun tulin taas äitin luokse, niin miulle oli kirje ''Ylioppilas Satu Vainiolle'' ja sisällä kortti ja vähän rahaa. Ilmeisesti tuo yläkerran vanha mummo on käynyt sen tuomassa, vaikka en oo koko ihmistä nähny moneen vuoteen! Pienenä kävin aina virpomassa talon mummot läpi ja muutenkin tapasin jäädä höpöttelemään kaikkien kanssa, mutta viimeset vuodet on menny niin siellä täällä ja osittain antisosialisoituessa, että on vähän jäänyt tuo naapureille chattaily. Miun sydän suli kun tajusin, että se oli se mummeli... mie en oo ees sanonu sille millon valmistun! Toisaalta, niinku Petteri sano, ei pidä aliarvioida mummoverkoston voimaa. 

Tällasia asioita tässä viikon sisään miun elämässä. Niin ja miun talvikengät tuli! Nyt jos sanon, että niistä kuvaa illalla, niin katotaan laitanko... peukut pystyyn. 

- Satu :)

Hetki yksin, Samuli Putro ja kädessä kuuma kaakao.

Oon hetken saanu nyt tässä olla yksinäni ja aattelin, että nyt kun on aikaa ni tännekin voisin raapustella jotain. Omia ajatuksiani, sekä viikon tapahtumia. Viime tekstistä on ikuisuus, joten paljon on tapahtunu.

Alotan nyt kuitenkin tähdentämällä tätä iltaa. Yksin kämpillä, kynttilänvaloa, Samuli Putroa ja Stellaa taustalla ja kuuma kaakao kädessä. 

Jos mietitte sitä, että oon yksin, ni Teemu on isällään käymässä hakemassa jotain työkaluja, että saajaan kiristettyä noi putket ja letkut tosta mein pesukoneesta - ja sinne tielle se näköjään jäi :D Ihan vaan koska appiukko (Omien sanojensa mukaan siis.. ) soitti äsken aivan tuhannen päissään miulle ja kyseli, että miten menee, ja kehu, että on Teemu ittelleen hienon naisen saanu. Ja tietysti haukku huonoks naiseks, ku ei muille (tai pikemminkin hänelle..) anna. Ja muuta jännää, ei sen kummempaa. Ainii, ja että ne kattoo naisten hiihtoja :D

Illan mieleenpainuvimmat biisit:

Stella - Häävalssi
" Sinä vain, sinä vain saat mut luottamaan  meillä on aikaa  Sinä vain, sinä vain sinä vain, saat mut tuntemaan  että mä kelpaan  Sinä vain, sinä vain saat mut taistelemaan  tuulimyllyjä vastaan  Sinä vain, sinä vain, sinä vain saat mut nousemaan  läpi hangen ja roudan "

Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Tästä biisistä tykkään ihan vaan koska Teemu omisti tän miulle.

Se toinen mitä sanoin teille tähdentäväni, ni oli kaikki tapahtumat. Ongelmahan ilmenee kylläkin siinä, etten enää oo kauheen perillä siitä mitä on sattunu ja tapahtunu tässä ajan saatossa. Sen verran nyt kuitenki muistan, että oltiin studiossa kuvailemassa koulussa ja tehtiin huimasti juttuja käsikirjotustunnilla. Sekä kaikki miun musiikkijutut ja mainostehtävät on tekemättä eikä tästä tuu oikeesti mitään. Tekis mieli vaan käydä itkemään just sen takia, etten oo saanu näitä tehtyä, mut oma moka ku ollu pois koulusta. Paitsi voiks noi sanoo, jos ei oo vaan pystyny menee kouluun ?

Onneks kuitenkin osaan aikalailla noi jutut, ni saan ne tehtyy jollai ylimääräsellä ajalla sukkelaan :) Toivottavasti.

Koska tykkään :)

Koska kolme piste valotus on kivaa :) Ja osasin !

Asiasta kolmanteen..

Sitä vaa miettii, et mitä elämä on ja mitä siltä haluaa. Ja kaikkee. Toisinaan oon niin maassa, varmaa johtuu masennuksesta, mutta silti, ja tuntuu et kaikki kaatuu niskaa ja menee vituiks sun muuta. Sit taas tuntuu, et kaikki menee hyvin ja oon onnellinen ja en tiiä.

Tällä hetkellä oon aika epävakaa. Oon niinku onnellinen, mut sit kuitenki tavallaan ärsyttää ja vituttaa jotkut asiat elämässä, minkä ei tarviais ees vaikuttaa noinkaan paljoa. Nojaa, ehkä kaikki tästä vielä selviytyy.

 Ja ku tuntuu, et koko aja enemmän ja enemmän iskee ahistus päälle, mitä lähemmäs joulu tulee. Ahistus joululahjoista sun muista ja ikävä Imatralle, ku tiiän, että kohta pääsen sinne taas. Ja ku tuntuu, että koko aika kiukuttais, mutkun ei vaan jaksa kiukkuilla. Ja ku en tiiä yhtää mitä teen näitten mielessä pyörivien asioitten kanssa, mut ei se mitää.

Ja en oo varmaa ainut, kuka huomaa tälläsiä asioita, mut maailmaan on tullut taas yks ruma lisä -.- OIKEESTI RUMA LISÄ :D tai ainakiin miun elämään ja maailmaan, mut mie nyt tällasia asioita huomaan normaalistiki aika myöhään - ja jotkut taas on niin turhia asioita ku tää miun uusin huomion kiinnittäjä :D

No onneks miun omassa elämässä ei tuu koskaa olemaan mitään noin rumaa :)

Rakkaudella, Salppu.

ja tämmönen mie oon

Koomaisen sunnuntain kunniaks aattelin väsätä ''and that's who i am'' -blogauksen. Tällanen on tullu vastaan noin jokaisessa seuraamassani blogissa, joten aattelin, että miksenpä miekin. Luulin selviäväni ihan vaan muutamalla kuvalla, mutta joo...

Kas näin. Luultavasti pärähdän viel illalla kertomaan miun viikonlopusta joka on ollu superkiva =) mut nyt pitää keskittyy siivoukseen ja biologian tehtäviin.

- Satu