Ja oonko saanu mitään aikaan? Tai siis, on tää silleen ollu tuottoisa päivä et oon käyny töissä, koululla, tekemäs vuokrasopimuksen ja nyt kuuntelen (eli yritän taas vaihteeks avartaa mieltäni ja antaa uuen tilaisuuden bändille joka on miulle nii tärkee et erossa oleminen on fyysistä tuskaa) Sonatan uutta levyä. Wildfiren jatko-osiin en kyl uskalla kajota. Ja voin täs muutaman biisin jälkee painaa leuan rintaan ja todeta et vanha Sonata on edellee kirkkaasti parempaa. Lisäks löysin jotain jonka löytämisen jälkee voin sanoo et kahen hyvän jutun yhistämisestä ei aina seuraa jotai parempaa:
No joo. Rinnastin siis miu aikaansaamattomuuden siihen et kun mie nyt tosiaa oon muuttamassa, ni pitäis vähän kai pakkaillakin. Tää on (oli) miu ainoo vapaailta 3 viikkoon koska työtaakka tänää kasvoi viel rajapatsaan päikkärillä... ei siinä, mielelläni mie töitä teen, mut oisin tosiaa voinu nyt höskätä tätä muuttoruljanssii. Plus että joka päivä pyörällä niskalta rajapatsaalle + muut työt ni ei se hirmu herkkuu oo. Mut pitää vaa muistaa et köyhä opiskelija tarttee aivan saatanasti sitä pätäkkää. Ja sitte jos vaik jäis vähä ylimäärästä ni voisin ostaa kaikkee kivaa :3
Ainoo asia mikä täs harmittaa on se et miu pieni Hanna jää Mäntyrinteelle. Mie kyl haen hänet ain meille ku vaa pystyn, tietyst sil edellytyksellä et hää tulee Hessun kans toimeen. Kyl hyö pärjäilee. Sit aattelin et ottasin Hespartuulle kaverin siihe ni hänen ei tarttis olla kaikkii päiviä yksinään.
Nyt ku mietin ni kyl minuu seki vähä harmittaa et nyt ku muutan ni tuntuu et äiti on koko juttua vastaan. En käy mihinkää blogiin setvimää perhesuhteita mut sanotaa nyt näin, et myö ei oikee ikinä olla tultu kovin hyvin juttuun. Sen puoleen miusta on kiva muuttaa pois ku sitte ei tarvii joka päivä olla tappelemassa ja toivon et äitiki näkis sen näin päin, eikä vaan silleen että Petteri jotenkin ''pakottaa'' miut muuttamaa siihe häne kanssa ku hää ei sais yksinää siinä asuttua.
Enstekskii: mie haluun mieluiten asuu sellasen ihmisen kanssa, joka toimii samal aaltopituudella kun mie ja jonka maailmankuva on ees pikkasen samanlainen kun miulla. Muuten ei tuu mitään.
Toisekskii: minuu on äärettömän vaikee pakottaa mihinkää, mitä mie en ite haluu tehä. Kaikista vähiten kukaa pystyis minuu pakottamaan muuttamaan. Mie teen sen iha vapaasta tahostani.
Gnmjää aattelin tarinoida viel vaikka mistä mut kello on jo puol kolme (huomaa miten ahkerasti paneudun tähä blogiin) ni ehkä meen nukkumaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti