Tänään olin Satun luona, koska oli ikävä ja halusin nähdä häntä, sekä aina yhtä valloittavan ihanaista Iinaa, joka oli aivan julmettoman humalassa. Satu hieman paremmassa kunnossa, mutta yhtä lailla hänkin räkä poskella olemattomille nauroi.
Ilta sujui varsin mukavasti niin kauan, kunnes jouduin hetkeksi poistumaan heidän jumalaisesta humalaisesta seurastaan. Kun tulin takaisin, toinen oksentelee ja toinen taluttaa (Koittakaa keksiä, kumpi kumpaa.) Ei se mitään, koska he ovat minulle, niin minäkin olen heille kuin kestävä side. En pahastunut tästä, mutta toisinaan kyllä ymmärrän ihmisiä, ketkä vihaavat olla ainuita selvinpäin-seuralaisia toisten ryyppäjäisilloissa.
Vaikka rakastankin noita kahta purkanmakuista mörökölliä, niin silti jokseenkin rasittavaa oli kanniskella lyhyempää versiota kotia kohti :D
SILTIKÄÄN EN VOI SYYTELLÄ KETÄÄN, itse heidän seuraansa lähdin. Toiseksi, he varmaan tekisi saman minulle ja kolmanneksi, hän oli kevyt kantaa :3
Arvostan näitä päiviä, tulevia, sekä menneitä. KIITOSNAM, rakastan ja nyt öitä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti